Some funny shit... hassua kakkaa...

Siinä niin sopivan vaatimaton kuva tälle kirjoitukselle, että en vain voinut vastustaa.

Kävin tuossa fillaroimassa taas Wascanan ympäri ja mietin mitä kaikkea hauskaa ja kummaa tässä 10 viikon aikana on tullut koettua.

Tuli mieleen jakaa stoori, josta aikoinaan kirjoitin facebookissakin.

Noh... olipa kerran ilta, jolloin Jukka-setä työkavereineen päättivät oikein huolella repäistä torstain kunniaksi. Päätimme suunnistaa erään tuttumme omistamaan juomailusalonkiin, jossa käymme yleensä noin kerran viikossa morjestamassa tuttuja jotka ovat siellä töissä ja muita jotka ovat siellä istumassa iltaa.

Siinä sitten ovella oli uusi ja innokas portsari. Kun sanon uusi portsari niin tarkoitan, että siinä paikassa hän oli uusi poke. Ikää kaverilla oli ehkä 55-60 vuoden verran, eli elämänkokemusta oli takana.

Mikäs siinä, jonoa ei ollut (torstainen ilta) joten sisään vaan. Tai niin mä luulin.

"Sorry, I can't let you in!"

Ajattelin että "hä?", pohjalla oli ehkä kaksi tuoppia. No, kysyin asiasta ystävällisesti ja kaveri osoitti sormella noin parin sekunnin verran ennen kuin sanoi: "I can't let you in wearing that heavy-metal t-shirt."

Siinä vaiheessa mietin tosiaan että "HÄ?", ja totesin mielessäni että päälläni oli Motörheadin t-paita.

"Well, this is not a heavy-metal shirt, Motörhead is a rock'n'roll band", valistin herraa joka oli vastuussa sisällä olevien - noin 20 ihmisen - turvallisuudesta ja elossapysymisestä.

Siitä se otti sitten pulttia, nollasta sataan ihan noin vain.

"Either you turn the shirt inside out or you are out of here. With that shirt you're gonna run into trouble. This is a dance-club!"

Siinä vaiheessa vain naurahdin ja käännyin pois ja ystäväni seurasivat perässä nauraen. "What the fuck was that all about?", moni ihmetteli nauraen.

Kukaan ryhmästämme ei onneksi ottanut esiin runkkarimaista valttikorttia "tunnemme klubin omistajan" tms., vaan ilmoitimme asiasta myöhemmin kaverillemme joka pahoitteli asiaa. Mutta minut tuntevat tietävät, että tällainen ei jää tähän. Kosto elää! JUMALAUTA!

Kostoni oli oleva karmiva ja traumatisoiva. Järjestysmiehen kannalta.

Jos en kerran rehellisessä rock'n'roll-paidassa pääse "kantapaikkaani" sisälle, niin pukeudutaan sitten "koodin" mukaisesti.

Kävin seuraavan viikon maanantaina vähän ostoksilla ja löysinkin sopivaa päällepantavaa viikonlopun rientoja varten.

Varmistimme vielä, että sama portsari olisi töissä perjantaina illalla kun suuntaisimme kohti kyseistä "tanssiklubia".

Hyvin se portsari selvästi tunnisti jo kaukaa ryhmämme. Ja siinä vaiheessa, kun oli vuoroni astua sisään hän vain mulkaisi uutta hienoa ja ihanaa Justin Bieber t-paitaani happamana ja ilmeisen kateellisena. Kostoni oli onnistunut ja sain näin saavutettua mielenrauhan! I'm a bad human being!

Täällä alkaa kello olemaan kohta 20:30 keskiviikkona ja aamulla taas varhain ylös ja järjestelemään elämää ja tulevaa.

Viikonloppuna - joka on tällä kertaa täällä neljän päivän pituinen - matkustan jälleen kauniiseen Qu'Appellen laaksoon.

Siellä tuleekin juhlittua sitten sunnuntaina syntymäpäiviä ja ikää tulee 31 vuoden verran.

Todennäköisesti seuraava blogikirjoitus tuleekin sitten vasta ensi viikolla, sillä tuolla laakson rauhassa ei paljon tee mieli tietokoneen (tai kännykän) äärellä olla.

Terveiset saa tällä kertaa ensimmäisenä ihmekokki Anttu!

Toiselle sijalle kipuaa terveisten kera myyntitykki Patjas; sponsseille diilien kylkiäisiksi seuran logolla varustettuja stringejä vaan!!!

Kolmanneksi nousee upeilla torjunnoillaan lupaava maalivahti Juuso Riksman, paljon terveisiä ja spagaatteja!

Sudenpentujen kunniakirjan saa tällä kertaa Dogsteri joka pitää myyntikojuaan ja puheitaan Suomen Chicagossa. Paljon lämpimiä ja filosofisia terveisiä!

Ja ryhmän ainoa nainen on tällä kertaa Viivi - terveisiä ja nähdään viimeistään 2042!!!!!!

Viimeisenä terveisiä saa ansioitunut musikantti ja kirjallisuustieteiden epävirallinen maailmanmestari, Kalevalan kaikilla maailman kielillä ulkoa osaava Erkki. Kovasti on ikävä taidokasta rumpalointiasi.