Viiden (!!!) päivän lomailun jälkeen paluu arkeen tuntui vähintäänkin normaalia raskaammalta.
Kuvassa yksi syntymäpäivälahjoistani - elämäni ensimmäisen kerran tuli sitten kivuttua hevosen selkään ja kokeiltua cowboy-meininkiä. Olihan se vaan helvetin hienoa, ei voi kieltää!
Syksy on tullut tänne Saskatchewaniin nopeammin kuin mitä se Suomessa koskaan on tullut. Syksyssä on aina omat tuoksunsa ja värinsä. Täällä ne tuoksut ja värit ovat vain ihan erilaiset kuin Suomessa ja kaikki mikä ympärillä tapahtuu luonnon toimesta tuntuu uudelta ja ihmeelliseltä.
Mahdollinen lakko NHL:ssä ei ainakaan meikäläisen kiekkoaktiviteetteja tule paljon haittaamaan, on meinaan joukkueita ja (junnu)sarjoja (mm. WHL, SJHL, PJHL, SMHL ja nuorempien ikäluokkien sarjat) niin paljon, että varmasti jokaisessa pelissä tulee nähtyä paljon uusia pelaajia joita ei ole aiemmin nähnyt. Tervetullutta vaihtelua Suomen meininkeihin allekirjoittaneen osalta ja 200+ ottelua tulee plakkariin niin helposti ja nopeasti että tuskin malttaa odottaa!
Tullut tuossa huomattua myös se, että kun tätä lontoon ääntelyä on tullut harrastettua päivittäin jo tovin verran, niin sitä tulee jo tässä vaiheessa naurettavia virheitä kun kirjoittaa tai puhuu suomea. Seuraavalla kerralla kun vierailen Fitimin ja Martinan treeneissä nyrkkeilysalilla niin puhun yhtä huonoa suomea kuin he! ;) Jos ei nyt ihan kuitenkaan taantuisi Andy McCoyn tasolle suamen kiälen kanssa niin voisin olla tyytyväinen.
Andysta tulikin mieleen...
Yksi asia tässä kaupungissa kyllä mättää ja pahasti. Täältä on niin pirun vaikea löytää livemusiikkia, ihan sama puhutaanko punkista, rokista, heavysta, tangosta, countrysta, mistä tahansa. Bändin perustamisesta ei ole puhettakaan. Tuntuu että täällä ainoa mitä ihmiset osaavat soittaa on kännyköiden ja muiden lelujen soittolistat.
Tuossa pari kuukautta takaperin tuli twitterin kautta haaveiltua myös bänditoiminnasta ja jos ei tässä nyt muuta tule, niin Leidit Lavalla, Mestarit Areenalla ja muut hömpötykset saavat väistyä kun palaan joskus Suomessa käymään. Jaa miten niin? No, tuolla Vaasan suunnalla asustaa iso paha punkkibasisti Severi ja kun itsekin bassoa olen parikymmentä vuotta näppäillyt niin siinä on meillä duo koossa. Sitä ei varmaan tarvitsisi edes treenata. Tuskin edes tulisi riitaa siitä, kumpi soittaisi bassosoolot. E A D G!
Siinä kuvassa minä ja hauvakaverini Bear, käytiin viikonloppuna vähän Lake Katepwalla kruisailemassa ja oli kyllä mahtavaa.
Vuosi sitten 30v. syntymäpäiviä tuli vietettyä isolla porukalla Borgån suunnalla. Tänä vuonna synttäreillä oli vain minä ja kolme ystävääni ja ei se olisi paremmin voinut mennä. Toki sitä ystäviä Suomesta kaipaa välillä seuraksi, mutta hyvä täällä on olla. Löytyisi vaan joku jonka kanssa jauhaa NHL:n rivipelaajista niin huh huh...
Viikonloppuna on kova duuniputki tulossa, mutta varmaankin taas pian haastattelen täällä paikallisia kiekkonaamoja. Juttuhetkien kirjallisen annin löydät sitten täältä blogista aikanaan.
Ja sitten ne pakolliset terveiset...
Old Towniin terveiset ihan kaikille!!!
Vaasan suuntaan - ja siitä eteenpäin kohti itää - terveisiä Osalan Oskarille.
Toiseen FST-kehtoon eli Porvooseen takaisin ja terveisiä Kimmenille!
On vain oikeutettua lähettää terveisiä myös naaraspuolisille, eli terveisiä munkkitytöille Sandralle ja Inalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti