Alunperin Reginan kaupungin piti sijaita jo aiemmin hehkuttamallani Qu'Appellen laakson alueella. Näin ei kuitenkaan tullut käymään ja tähän johtivat monet eri seikat. Kaupunki sai sekä lempinimensä että oikean nimensä erittäin mielenkiintoisella tavalla.
Ennen kuin täällä oli asutusta, oli tämä alue biisoneiden "hautausmaa"; satojatuhansia luurankoja keskellä preeriaa. Näin ollen ensimmäinen aluetta kuvannut nimi(tys) olikin "pile of bones".
Kuten kuvassa näkyy (ja klikkaamalla saat kuvaa suuremmaksi) lempinimi oli hyvinkin ansaittu. Mutta miten tämä kaupunki - joka tunnetaan myös nimellä Queen City - sai nimensä?
Prinsessa Louise oli matkalla preerialla ja kun hän näki "pile of bonesin" oli Louise määräävä tulevan asuinalueen nimeksi Regina. Latinan vanhassa hienossa kielessä Regina tarkoittaa kuningatarta ja Louise halusi nimetä alueen oman äitinsä kunniaksi.
Vuonna 1903 Regina sai kaupunginoikeudet kun asukasraja ylitti "maagisen" 3,000 asukkaan kunniakkaan rajapyykin. Vuosi 1905 toi nimityksen Saskatchewanin provinssin pääkaupungiksi.
Kaupungin kasvaessa puuttuivat luonnonvoimatkin välillä tapahtumiin. Vuoden 1912 tornadon aiheuttamia tuhoja muistetaan edelleen joka vuosi Kesäkuun 30. päivä. Tuolloin läpi Reginan keskustan liikkunut tornado aiheutti 28 ihmisen kuoleman, satoja loukkaantumisia ja rakennusten lähes totaalisen tuhon. Asukkaat olivat kuitenkin sitkeitä ja rakensivat koko kaupungin lähes alusta asti - rajaseutujen talkoohengen voimaa kun ei sovi suomalaisenkaan sissin aliarvioivan.
Preerian keskellä ei juuri vettä löytynyt eikä puita. Niinpä kaupunkilaiset tarttuivat toimeen ja istuttivat yli 300,000 puuta lyhyen ajan sisällä. Elintärkeää rakennus- ja polttomateriaalia kun ei voinut aivan helposti muualtakaan tuoda.
Raa'alla työllä tehtiin myös kuvakaunis Wascana-järvi ympäristöineen. Puhtaalla miestyövoimalla ilman minkäänlaisia raivauskoneita rakensivat reginalaiset itselleen järven puistoineen kaupungin keskustan välittömään läheisyyteen.
Wascana-järvi on yksi koko Pohjois-Amerikan suurimmista järvistä kaupungin keskustan sydämessä ja järveä on muutamiakin kertoja paitsi laajennettu niin myös syvennetty. Myös saarekkeet järven keskellä ovat ihmisen sinne rakentamia.
Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että nimi "Wascana" tulee Cree-intiaanien kielen sanasta "Oscana" joka tarkoittaa, heh, "pile of bones".
Intiaanien osa täällä on ollut todella karu. Vielä sata vuotta sitten - ilman liioittelua tai vähättely - nämä preeria- ja tasankointiaanit elivät käytännössä kuin luolamiehet. Työkalut tehtiin kivestä ja materiaalit vaatetuksiin saatiin metsästetyistä eläimistä. On surullista katsoa valokuvia sadan vuoden takaa, kun valkoisen ihmisen "sivistyneen modernien" rakennusten välittömässä läheisyydessä on kuvia intiaanien tiipiistä ja leireistä.
Käytännössä nämä alkuperäisasukkaat ovat joutuneet paitsi jättämään väliin satoja - jopa tuhansia - vuosia luonnollista evoluutiota, myös omat elintapansa. Ajattele itse, että mitä jos isovanhempasi tai isoisovanhempasi olisivat vielä asuneet teltoissa ja teroittaneet kivestä nuolenpäitä ja työkaluja ja yhtäkkiä edessäsi olisikin elektronisia laitteita ja ahneutta, joka ajaa ihmisen sairaisiin itsekkäisiin tekoihin.
Ei riittänyt, että "sivistynyt valkoinen mies" tuli ja valloitti ja vei näiltä alkuperäisasukkailta maan. Kun tämä oli tehty, oli vuorossa vähintään kahden sukupolven mittainen riistäminen myös elämisen kannalta; lapset vietiin perheiltä väkisin pois useiksi vuosiksi ja laitettiin valkoisen ihmisen kouluun oppimaan valkoisen ihmisen tapoja ja uskonto.
Myöhemmin intiaaneille maksettiin näistä teoista korvauksia, mutta valitettavan moni käytti nämä rahat itsetuhoisiin tarkoituksiin.
Aika usein sitä tulee itsekin ajateltua täällä katuja tallatessa, että minulla ei ole oikeastaan mitään oikeutta olla täällä ja tavoitella sitä "omaa, parempaa elämää", kun kokonaiselta kansakunnalta on viety käytännössä ihan kaikki oma pois.
Tämä oli tällainen lyhyt historiikki ja toivon, että jos jollakulla heräsi mielenkiinto niin tietoa voi kaivaa myös oma-aloitteisesti. Vaikka tämä kaupunki - ja koko provinssi - on kovin nuori, on tällä alueella rikas historia. Läntisen Kanadan valloituksessa on ollut muutama todella keskeinen ja suuri tekijä sekä vaikuttaja. Palaan varmasti näihin aiheisiin myöhemmin.
Huomenna sitten ensimmäinen haastattelu. Kello on täällä nyt 02.45 aamuyöstä ja voisin väittää, että vähän jopa väsyttää.
Unta palloon, niin rypyt saavat rauhassa kasvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti