Tuttuja ja tutun tuttuja

Yksi asia mikä on ollut ilahduttavinta Kanadaan muutossa tähän asti on ollut se, että on voinut taas tavata vanhoja tuttuja. Ja välillä jopa sellaisia tuttuja, jotka ovat aiemmin olleet kavereita vain netin/puhelimen kautta.

Kuvassa vasemmalla on Roman Vopat, liigakaukaloiden väriläiskä muutaman vuoden takaa.

"Vopin" kanssa on tullut vaihdeltua ajatuksia ja miehen ura valmentajana on lähtenyt käyntiin viime kaudella.

KIJHL-liigassa Kimberley Dynamitersin päävalmentajana viime kaudella aloittanut Vopat sai palstatilaa myös koutsin ominaisuudessa; tuli ilmeisesti pari kertaa valittua sanat normaalia tarkemmin kun keskusteli tuomareiden kanssa. Kuulostaako tutulta?

Parisen viikkoa sitten olin seuraamassa jäätapahtumaa, jota veti powerskating-guru nimeltään Brent Bobyck. Treenien jälkeen kävin asianmukaisella tavalla esittäytymässä Bobyckille ja menihän siinä varmaan alle 30 sekuntia kun kävi ilmi, että hän oli jengikavereita mm. Timo Willmanin kanssa Englannissa pelatessaan. Kiekkomaailma on pieni, se on tullut huomattua moneen kertaan.

Samalla kun junailtiin Jason Duffyn siirron viimeiset yksityiskohdat Willmanin kanssa kuntoon, laitoin myös Bobyckin terveiset Forssan suuntaan. Taisi Willmanin setä hieman yllättyä.

Onko se sitten siunaus vai kirous, että lähes päivittäin tulee vastaan tuttuja tai tutun tuttuja - kiitos jääkiekon. Mutta paljon sitä on ihmisiltä apua saanut, kun tällainen yhteinen yhteys on löytynyt. Siitä saa olla kiitollinen, näemmä "omista pidetään huolta", heh.

Reginan kaupungin kiekkohistoria on muutoinkin todella rikas. Lisäksi Saskatchewanin provinssi ylpeilee sillä faktalla, että täältä nousee eniten pelaajia koko Kanadasta sekä Major Junior- että ammattilaistasolle. Jotain täällä keskellä preerioita siis tehdään oikein - vai liekö ihmisillä vaan liikaa aikaa, heh.

Siinä on kuvassa Mike Sillingerin juhlapaita. Arvaa vaan mikä oli juhlan aiheena, oliko se a)ensimmäinen NHL-ottelu, b)1000. NHL-ottelu vai c)1000. jäähyminuutti NHL:ssä.

Sillinger oli urallaan kova äijä sanan jokaisessa merkityksessä. Hän edusti urallaan peräti 12 eri NHL-seuraa ja tuli treidatuksi peräti yhdeksän kertaa. Miehen lempinimeksi tulikin Mike "Suitcase" Sillinger, eli Mike "Matkalaukku" Sillinger. On muuten NHL-ennätys tuo Sillingerin edustamien seurojen määrä.

Kova on miehen asenne, sillä hän sanoo asenteensa olleen aina se, että "jos tulet treidatuksi niin on hyvä tietää, että joku haluaa sinut ja on nähnyt sinun tekevän jotain oikein".

Nykyisin Sillinger on Edmonton Oilersin palkkalistoilla pelaajakehityspuolella päällikkönä, mutta asuu perheineen Reginassa.

Saskatchewan Sports Hall Of Famessakin on tullut käytyä ja siitä pitääkin kirjoittaa pian. Samoin kuin koko provinssinlaajuisesta urheiluilmiöstä ja vihreästä väristä...

Terveisiä tällä kertaa seuraaville onnekkaille:

Iltalehden suurimmalle Iltatyttöfanille eli Sashalle!

Johtavalle terveisiä Hämeenlinnan kahviloihin (ja lenkkipolulle).

Sirviön Archielle golf-terveisiä - täällä olis parit hyvät radat herralle!!!!

Porvoon vaalealle ongelmalle eli Sandra Presleylle suuret flirttiterkut!

Norjan rumimmalle miehelle eli Jannelle kanssa turskaisat terveiset!!!

Mialle terveisiä lihatiskin taakse, e de bra kött?????

Patelle myös paljon terveisiä, jag saknar dig!

Ja jopa sitten nimenomaan suurelle kitaristille ja vielä suuremmalle ihmiselle, Tonille, terveisiä ministerin pöydän alle!